Harvat naispuoliset henkilöt suomalaismetsissä ovat nousseet sellaiseen asemaan kuin Kaisa Vilhuinen eli Jussin kaisa. Hän syntyi 28.5.1855 Räiskissä eli Karvalassa, joka ruotsalaiselta nimeltään on Södra Viggen. Kaisa kuoli Röjdåforsissa, Puralan suomalaistalon nurkkakamarissa vuonna 1941. Kaisan erikoinen hautakivi löytyy Östmarkin hautausmaalta.Kaisa asui suuren osan elämästään Östra Multtjärnissä (Itä Mullikierna) pienessä ja vaatimattomassa pirtissä. Paikan nimi oli Jussintorppa, siitä nimi Jussin Kaisa.
Kaisan vanhin asuinsija oli maahan puoliski kaivettu koju. Tässä paikalla on tänään uusi samanlainen maakoju. Kaisa isä, Heikki Havuinen eli Raiskin Heikki kuoli vuonna 1935 ja oli silloin 93 vuotias. Kaisa kertoi, että Heikki ”kuol polttotauvin tähen”. Raiskin Heikin äiti, Kaisa Andersson, joka kuoli vuonna 1903, eli vanhaksi hänkin. Kuollessaan oli hän 101 vuotias.
Kaisa Vilhuinen tuli tunnetuksi tutkijapiireissä erittäin suurista lahjoistaan kansanperinteen osaajana. Kaisa osasi uskomattoman paljon kelevalaisia runoja, riimityksiä, hokemia ja erilaisia loitsuja. Joidenkin lähteiden mukaan osasi Kaisa niin paljon suomalaista kansanrunoutta, että niistä olisi muodotunut vaikka uusi Kalevala. Hänen aikalaisensa pitivät Kaisaa kykenevänä taikomaan, jollaiseksi häntä yleisesti luultiin. Kaisasta tiedettiin, että hän ei koskaan käyttänyt yliluonnollisia kykyjään pahaan.
Värmlannin suomalaiseen tapaan Kaisa oli myös harrasmielinen. Kaisa osasi lukuisia raamatullisia kertomuksia. Kaisan tiedetään sairastuneen vakavasti vanhoilla päivillään ja hän makasi tajuttomana viikon verran. Kuin ihmeen kautta parani hän vaivoistaan ja jälkeenpäin kertoi, että sairastaessaan oli saanut entistä paremman muistin. Niinpä monet tukijat kertoivat, että Kaisa saattoi olla äänessä vuorokausikaupalla kertoillen nuorempana oppimiaan tarinoita ja runoja. Erityisen arvokkaita kaisan tarinoista olivat kalevalaiset selitykset mm Sammosta ja sen merkityksestä.
Kaisalla oli kaksi poikaa, joista Karl Persson, syntyi huhtikuun 2. päivänä vuonna 1900. Kalle oli metsätyömies ja asui elämänsä viimeiset vuodet Röjdåforsissa, pienessä mökissä aivan kosken varrella. Kalle kuoli oman käden kautta vuonna 1968. Karl Persson tunnettiin ahkerana suomenkielen viljelijänä kuuluisan äitinsä tapaan ja häntä kutsuttiin yhdeksi viimeisistä sujuvasti suomea puhuvista metsäsuomalaisista.
Kaisa kertoi tutkija Frans Kärjelle lähiomaisistaan seuraavaa: ”Kun sain ensimmäisen poikani Vilhelm Edvardsonin, joka asuu Mullikiärnän mäellä lähellä Puralaa, ja jolla on vaimo ja poika, en mennyt hänen isänsä kanssa naimisiin. Hänellä kun oli toinen nainen, joka oli mahan kohdalta kovin pyöreä, ja jos menee naimisiin ilman rakkautta, tulee siitä vain riitoja. Ja koska en saanut mieleistäni miestä, lainasin kerran yhtä miestä ja sain pojan Karl Perssonin, joka asuu minun kanssani ja pitää minusta huolta”.